Page 3 - Sielunpeili 6/2021

TÄHTIYÖSSSÄ TÄHTITAIVAS

Seison syksy-yössä Päivällä taivas on kirkas ja yöllä sininen,
vaiti kuunnellen. silloin ylhäältä loistaa kaunis vyö tähtien.
Tähdet ratojansa Jos kaiken tämän kauneuden kanssain jaat,
kiertää jylisten. silloin usein upean tähtitaivaan nähdä saat.

Miten pienen pieni Joskus onhan koko taivas peitossa pilvien,
onkaan ihminen, niin, kun joskus silmämme täyttyneet kyy-
miten kipeästi nelten.
siitä tietoinen. Mutta, kun taivaan kirkkauden taas nähdä
saan,
Seison liikkumatta olen silloin lähes onnellisin ihminen päällä
hiljaa rukoillen, maan.
Siunausta sataa...
saatan kuulla sen. Niin usein voihan taivas ilahduttaa mua,
toivon, että se myös koskettaisi samoin sua.
– Sylvi Pöyry – Niin paljonhan Luoja meille kaunista antaa,
kun katselet ihaillen taivasta ja sen rantaa.

Usein paljon kaunista taivaalta nähdä saan,
varmaan miljoonien kanssa näyn sen jaan.
Taas kiitos, sinulle taivas ja kaunis yö,
mua odottaahan vielä vuode ja päivän työ.

– Raimo Haaja –

LAULAVA KULKIJA
Aina laulain ystäväin tietänsä käy,
silloin huolien huntua ei harteilla näy.
Ystäväni hän onhan aina niin iloinen,
laulaen hän pelastaa päivän jokaisen.

Turhan jäykkää on täällä kansa pohjoinen,
eihän se kulje koskaan tietänsä laulaen.
Kevyempi on laulun tahtiin tietänsä astua,
eikä tarvitse silloin edes silmät kastua.
Jokuhan voi närkästyä lauluun moiseen,
mutta hänhän voi vaihtaa lauluun toiseen.
Kyllä hän ilahduttaa monen kulkijan mieltä,
vaikka täysikasvuista taikka lasta pientä.

Iloiten sinäkin ystäväin lauluja muille jaat,
monelta takaisin iloisen hymyn aamuisin saat.
Ilahduta sinäkin laulullas kulkijoita muita,
kyllä meillä pohjoisessa riittää tuppisuita.

– Raimo Haaja –

3