Oululainen energiahoitaja ja Vedic Art -opettaja Elsi Suorsa,70, järjestää Muotkatunturien erämaahan naisten vaelluksia syyskesällä ja keväällä. 

Suorsa on aktiivinen vaeltaja ja kokenut maastossa liikkuja. 

– Luontoyhteyteni johtaa lapsuuteeni. Isäni vei meitä Lappiin. Vietimme monia kesiä Posion suunnalla. Isäni piti aina huolen myös siitä, että sukset olivat kunnossa. Talvisin suuntasimme hiihtoretkille Lappiin, esimerkiksi Rukalle ja Rokualle. Hiihtäminen on minulle intohimo. Menneen vuoden aikana hiihdin marraskuusta vappuun asti, hän kertoo. 

Nykyisin Suorsalla on talvisin autossa aina kahdet sukset: skinit eli karvapohjasukset ja luistelusukset. Hän hiihtää aina, kun siihen on mahdollisuus. 

– Hiihtoretken jälkeen menen saunaan. Kokemus tuottaa todellisen autuuden tunteen! 

Lapissa Suorsa vaeltaa mielellään yksinkin. 

– Luonnon kauneus ja hiljaisuus puhuttelevat sieluani. Siksi hakeudunkin Muotkatuntureille, joissa tuntureita näkee silmänkantamattomiin. Tunne on huikea. Koko maailma on siinä. Mitään ihmisten tuottamia ääniä ei kuulu. Korvissa soi vain tuulen tuiverrus. Talvisaikoina nautin suunnattomasti hiihtää siellä, hän kuvaa. 

Sekä syksyllä että talvella Suorsa viihtyy Lahtisen erämaakämpällä, jonka rakensi Inarissa opettajana toiminut, mikkeliläissyntyinen Pentti Lahtinen vuonna 1949. Lahtisen kämpästä on tullut Suorsalle rakas paikka. 

– Talvisin hiihdän tuntureilta Lahtisen kämpälle. Laitan tulen kamiinaan ja nautin hiljaisuudesta. Viime keväänä hiihtoretkelläni heitin makuualustan hangelle, makasin auringossa ja söin eväitä. Alueelta löytyy myös kotia, joihin voi tehdä tulen. 

Viime keväänä Suorsa tapasi riekon sen rengastuksen yhteydessä. Lapissa on alueelle ominaiset pikkulintunsa. Nisäkkäistä Muotkatunturien alueella on paljon poroja ja hirviä sekä karhuja. 

– Karhuja en ole nähnyt, mutta niiden jätöksiä kyllä. Eläinten kohtaaminen on osa tunturielämystä, korostaa Suorsa. 

Lue lisää Sielunpeilin numerosta 4/2022!